Japanilaisten itsepuolustuslajien historia

Japanilaisten itsepuolustuslajit ovat kytköksissä samurai sotureiden perinteisiin ja kastilaitos systeemiin, jossa aseiden käyttö oli rajoitettu kansalaisilta. Alun perin samuraiden täytyi osata monien aseiden käyttö ja olla taitavia myös aseettomassa tappelussa, jotta ne saavuttivat mahdollisimman korkean taistelulajien taidon.

Itsepuolustuslajien pohja keskittyy niihin keinoihin, joilla samurait toteuttivat taitojaan. Jatkuvasti muuttuvassa maailmassa myös taidot muuttuvat ja tekniikkojen on koko ajan kehitettävä itseään ja synnyttävä ikään kuin uudestaan. Japanin historia on itsessään uniikkia, johtuen sen suhteellisen eristäytyneestä sijainnista. Muuhun maailmaan verrattuna japanin välineet sotia varten kehittyivät hitaasti ja monet uskovat tämän johtaneen käytössä olevien aseiden tarkkaan tutkimiseen ja tuntemiseen. Joka tapauksessa itsepuolustuslajien opettaminen ja harjoittelu kehittyi jatkuvasti. Kun sotia tai suuria taisteluita tapahtui enemmän, oli jousipyssy suosiossa. Hiljaisempina aikoina opeteltiin enemmän miekan käyttöä. Itsepuolustuslajit, joissa ei käytetty apuvälineitä, kehittyivät myös täyttämään kansan tarvetta kyetä puolustamaan itseään.

Japanese martial artsItsepuolustuslajien historia japanissa on hyvin monipuolista ja eroja löytyy valtavasti sekä välineissä, metodeissa, että filosofioissa. Lähes kaikilla kouluilla ja eri tyylisuuntauksilla oli omat eroavaisuudet, vaikka ne käyttäisivätkin samaa nimeä lajille. Ne voidaan kuitenkin jakaa kahteen ryhmään sen perusteella, syntyivätkö ne ennen vai jälkeen tietyn ajan. Nämä ryhmät ovat koryu ja genfai budo. Niillä on kuitenkin samoja piirteitä paljon ja molemmat puolet voivat harjoittaa eri lajeja omien näkemystensä mukaan.

Esimerkiksi sumo, jota monet pitävät japanin kansallisena lajina, sai alkunsa kauan sitten. Aikaisimmat todisteet siitä ovat 23 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Vuonna 728 alettiin pitämään virallisia sumo/otteluita paikallisissa festivaaleissa ja yleensä keisari oli niissä paikalla. Vähitellen otteluita pidettiin muuallakin ja sumon taitoja lähdettiin kehittämään myös armeijassa. 1600 – 1700 – luvuilla sumo oli jo organisoitua ammattimaista urheilua, mikä oli avoinna yleisölle varallisuusluokasta riippumatta. Nykypäivänäkin sumosta löytyy paljon niitä piirteitä, joita siinä oli lajin alkuaikoina. Esimerkiksi käsien yhteen lyönti, jalkojen tömistely ja suolan heittäminen kehään, ovat niitä piirteitä, joilla on pitkät perinteet lajin historiassa. Nykyään ottelut eivät kuitenkaan jatku pahaan loukkaantumiseen asti, vaan tarkoituksena on vain saada vastapuoli pidettyä matossa kiinni.